Jäähai elää hyvin syvällä, noin 2 000 metrissä, jonka vuoksi sen elintavoista tiedetään melko vähän. Samasta syystä jäähaita ei
juurikaan kalasteta.Jäähai on syötäväksi kelpaavaa, mutta se on kypsennettävä huolella. Epävarman lähteen mukaan jäähain
lihassa on ammoniakkia.Holkeri varastoi virtsansa lihaansa. Islannissa on keksitty tapa jolla holkeria voidaan syödä. Holkeri
paloitellaan, varastoidaan ulos kiviröyhkiön sisään ja annetaan mädäntyä puoli vuotta (aika on epävarmaa tietoa). Ammoniakki
häviää prosessin aikana lihaskudoksesta ja holkeri on syötävää (ainakin sitä syötetään turisteille).
Jäähai (Somniosus microcephalus), eli holkeri tai gröölanninhai on suurikokoinen hai, ja se elää Atlantin valtameren pohjoisosissa.
Jäähailla on läheinen sukulainen arktisen tyynenmeren alueella. Jäähai voi kasvaa pituudeltaan yli kuusimetriseksi.
Kerhon vene "Holkeri" hankittiin 2005 keväällä, jolloin se noudettiin ja ajettiin Haukiputaalta Helsinkiin 4 jäsenen toimesta.
Miehistönä toimi Jussi Hyttinen, Jaakko Jokinen, Juha Mäki-Tikkala ja kerhon ulkopuolelta Jorre Raunio.
Ennen matkalle lähtöä veneelle tehtiin keväthuolto ja heti vesille laskun jälkeen pitkä matka Helsinkiin alkoi.
Meni ehkä tunti, kun ensimmäinen oksenteli meritaudin kourissa. Keli oli aika kova, kun kiersimme Hailuodon länsipuolelta.
Ajoimme läpi yön ja ohitimme seuraavana päivänä Vaasan ja pysähdyimme ensimmäisen kerran tauolle 23 tunnin ajon jälkeen. Vene pelasi tosi hyvin. Rasvasimme vannasputken ja tyhjensimme pilssin. Tankkien tilanne alkoi näyttää huolestuttavalta, ja päätimme suunnata Kaskisiin tankkaamaan.
Keli äityi kuitenkin todella happamaksi. Perämerellä oli annettu kovan tuulen varoitus, 14 m/s. Päätimme kruisata suojaan syömään ja odottelemaan yötä ja kelin tyyntymistä. Aallot alkoivat olemaan parin metrin luokkaa, mutta vene pelasi tosi hyvin, vaikka osa aalloista murtuikin keulan yli avotilaan. Pääsimme suojaan ja chillailimme pari tuntia merenkäynniltä suojassa, jonka jälkeen lähdimme kohti Kaskista.
Saavuimme Kaskisiin kymmenen maissa, mutta emme saaneet polttoainetta. Jatkoimme Kristiinankaupunkiin yön laskiessa. Aallokko oli edelleen korkeaa, mutta tuuli oli laantunut, joten meno oli leppoisaa keikkumista. Navigoimme Kristiinankaupungin kivisen ja sokkeloisen lähestymisväylän pilkkopimeässä. Suureksi pettymykseksemme emme saaneet polttoainetta vieläkään. Tankkien ollessa aika tyhjät päätimme jäädä yöksi Kristiinankaupunkiin odottamaan polttoainejakelun aukeamista. Aamulla selvisi, että polttoaineyrittäjä oli samana keväänä lopettanut toimintansa. Lähellä kaupungin vierasvenesatamaa oli Nesteen huoltamo, joka aukesi muutaman tunnin päästä. Kannoimme kottikärryillä ja kanistereilla 460 litraa polttoöljyä veneeseen ja lapposimme sen tankkeihin. Vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa 15 tunnin ajan menetyksen jälkeen. Keli oli tyyntynyt täysin, ja kruisasimme pläkässä yön läpi Hankoon jossa tankkasimme ja jatkoimme saman tien matkaa.
Uusi vene saapui 23.5.2005 Kulosaareen 74 tunnin ja 528 merimailin reissun jälkeen Haukiputaalta.
Keväällä 2006 venettä kunnostettiin, muokkasimme sitä soveltuvaksi paremmin meidän sukelluskäyttöön.
